Annikan aatokset: Hengähdystauon aate

Nyt on harjottelun eka viikko takanapäin. Huh. On ollu rankkaa, täytyy myöntää. Fysioterapeutin työ terveyskeskuksessa on todellakin paljon vaativampaa kun luulin, koska siinä näkee vaivoja ihan laidasta laitaan ja potilaita on vauvasta vaariin. Ja nyt kun on ekaa viikkoa talossa ja kaikki on uutta, niin voin sanoa että oon päästäni hieman pyörällä.Oon silti viihtyny ihan äärettömän hyvin ja eka viikko on ollu enemmän kun antoisa. Oon saanu nähdä yhen viikon aikana jo vaikka mitä. Oon tavannu mm. selkäpotilaita, fibromyalgiaa, solisluunmurtumapotilaan, ms-potilaita, ollu mukana neurologisen ryhmän kanssa altaassa ja ohjaamassa liikkeitä kuntosalilla. Tänään sain mun ekan "oman" potilaan, jonka kanssa jatkan ensi viikolla. Eli ei tää tästä helpotu ainakaan, mutta eihän kukaan ilman haasteita kehitykään. Vähän sama kun treenatessa; jossei lisää painoja, ei lihaksetkaan kasva ja vahvistu.

Uskon, että tuun saamaan tästä terveyskeskusharjottelusta tosi paljon irti ja oon varmasti huomattavasti viisaampi tän jakson jälkeen :D Huom. se ei ehkä näy muilla elämän osa-alueilla, joten ei kannata odottaa liikoja..

Yks parhaimmista asioista tässä harjottelussa on se, että mun kakkossali on samassa rakennuksessa! Eli pääsen päivän päätteeks suoraan treenaamaan, vaan dalsimalla rappuset alakertaan. Huono puoli on se, että joutuu treenaamaan iltapäivällä ja mä oon enemmän aamutreeni-ihminen. Aamulla oon pirteimmilläni ja salillakin mahtuu tekemään just sen minkä haluaa siinä omassa järjestyksessään.

Huomenna on piiiiiiitkästä aikaa vapaa lauantai, aion vaan treenata ja ottaa rennosti ja illalla mennä syömään ihanien ystävien seurassa.

Sweden-kuvia alla.