Hiilarifiilareita

Neljän päivän treeniputki takana ja siltä tuntuukin, paikkoja kolottaa just niinkun pitää. Pari päivää treenin jälkeen on ainakin mulla lihakset kipeimmillään ja sen jälkeen on normaalisti alkanut helpottaa. Tosin nykyään välillä on yhtä kovat tuntemukset vielä kolme päivää treenin jälkeen, varsinkin jos kyseessä on ollut tosi kova treeni ja on esim. nostanut painoa reilummin joissain liikkeissä. Kai se on se vanhuus näin nuorellakin ihmisellä, joka alkaa tuntua treenissä kun ei lihakset enää palaudu yhtä nopeasti kuin ennen ;) Sitähän se treenin jälkeinen kipu kuitenkin meinaa; lihas ei oo vielä palautunut treenistä kokonaan. Sen takia palautusjuoma on äärimmäisen tärkeä heti treenin jälkeen, että lihasproteiinin hajoaminen saadaan pysäytettyä, jolloin myös kovan treenin aiheuttamat lihaskivut pienenee.

Palautusjuomassa on oltava, tai vaihtoehtoisesti sen yhteydessä pitää nauttia, myös jotain hiilihydraattipitoista, koska hiilarit lisää insuliinin eritystä, mikä taas vähentää lihasproteiinin hajoamista. Insuliini itessään lisää myös aminohappojen kulkua lihaksiin, joka siis nopeuttaa lihaskasvua. Hiilarit ei tietenkään yksinään riitä lihasproteiinin rakentamiseen, joten proteiini on tietty myös tärkeä palautumisen kannalta.

Uskon , että miehet osaa paremmin ton hiilarinkäytön treenin jälkeen, monet naiset taas "pelkää" hiilareita enemmän kuin olis tarvetta. Myönnän, että itsekin kuulun tuohon kyseiseen ryhmään. Kesti jonkin aikaa ennen kun tajusin, että hiilarit tosiaan on välttämättömiä heti treenin jälkeen. Jopa yksi hedelmä protskujuoman yhteydessä riittää ja on mun mielestä helppo ottaa mukaan salille. 

Noin muuten mielestäni ei ole pahaksi noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska me ei todellakaan tarvita hiilareita niin paljon kun useimmat meistä syö, eli niin paljon, että ylimääräiset hiilarit varastoituu kehoon rasvan muodossa. Vähähiilarinen ruokavalio sopii mulle ainakin mainiosti, koska mulla on niin sanottu ongelmavatsa ja hiilareiden vähentäminen on helpottanut vatsavaivoja kummasti. Silti pitää muistaa, varsinkin näin vatsavaivaisena, että kuitu on yksi tärkeimmistä pitämään vaivat loitolla, joten kaikkia hiilareita en aio poistaa ruokavaliosta, koska parhaimmat kuidunlähteet sisältää myös hiilareita. Pitää vaan osata syödä niitä "hyviä" hiilareita, eli hitaita, nopeiden sijaan.     
 

Kolmen päivän treeniin mahtu jalkapäivä, käsipäivä ja olkapääpäivä.
Maanantaina tein kyykkyä, askelkyykkyä, jalkaprässiä ja laitteessa sisäreisiä. Jalkaprässissä pääsin kokeilemaan taas vähän isompia painoja kun ei polvi oireillut ollenkaan, joten hyvä oli fiilis ja edelleen on pylly kipeenä, jes :) 
Tiistaina oli rajoitetusti aikaa, joten tein hauikset tangolla ja käsipainoilla sekä ojentajille taljassa kahta liikettä ja dippejä lisäpainolla. 
Tänään tein olkapäille pystypunneruksia, vipunostoja, pystysoutua ja olankohautuksia. Loppuun vielä 30 min vatsoja, mm voimapyörää ja roikkuen suorien jalkojennostoja + selkää huoltavia vatslihasliikkeitä. 

Huomenna on salitauko, joten mennään Kisikselle mun apuohjaajan Nellin kanssa keksimään pikkutyttöjen joulunäytösvoimisteluohjelma! 

Telinevoimailua

Aamu lähti tänään käyntiin selkä- ja vatsatreenillä. Tuli tehtyä mm. leukoja, kulmasoutua ja pull downia. Vatsoissa tein roikkuen suorien jalkojen nostoja, voimapyörää ja vähän pallojumppaa. Voimapyörä on mun lemppari, sillä saa kunnon poltteen aikaseksi vatsaan ja varmasti on lihakset kipeenä seuraavana päivänä.

Tänään käytiin myös avomiehen kanssa kattomassa telinevoimistelun SM-kisoja Myllypurossa. Itse olin ensimmäistä kertaa livenä kattomassa, jos ei niitä kertoja lasketa kun on ollut teline- ja joukkuevoimistelun yhteiskisat joskus aikoja sitten ja itse on ollut kisaamassa.

Alla vähän fiilistelyä kisoista. 

 

 





















Lajina telinevoimistelu ei oo mulle kauheen tuttu, eli en ymmärrä pistelaskuista tai säännöistä juurikaan muuta kun ihan perusjutut. Mieheni on puolentoista vuoden ajan treenaillut lajia itsekseen, joten omakin kiinnostuskin on sen kautta herännyt. Vaikka oon sydämeltäni ikuinen joukkuevoimistelija täytyy myöntää, että telinevoimistelu on kyllä huikea laji! Siinä tarvitaan voimaa ja tekniikkaa yhdistettynä huippuvartalonhallintaan. Sitä katsoessa oikeen hämmästelee, että mihin kaikkeen ihmiskeho pystyykään. 

 


















Mulla alko nyt kolmen viikon joululoma ennen 7 viikon työharjottelua Kanta-Espoon Fysioterapiassa, jossa oon joulun yli tammikuuhun asti. Taitaa kuitenkin mennä tää "loma" aika pitkälti opiskellen ja töitä tehden. Viikon päästä aion kuitenkin käydä Tukholmassa pistäytymässä, että voi sanoa vähän ees lomailleensa kun ei sitten jouluna ehdi ;)

Levollisia aatoksia

Levon merkitys unohtuu usein itselläkin treenatessa. Sitä miettii, että kunhan nukkuu hyvät yöunet niin siinä saa keho tarpeeks lepoa. Valitettavasti se ei aina ihan riitä, vaikka kuinka välillä sitä toivoiskin. Lihas tarvitsee usein kovan treenin jälkeen ainakin 48 h palautumista, jotta lihassolujen mikrovauriot korjaantuu ja lihas kasvaa! Nimenomaan se lihaskasvu, joka tapahtuu levon aikana, motivoi mua pitämään myös pari lepopäivää viikossa. Voi tietty treenata peräkkäisinä päivinä, muttei samoja lihaksia, muuten koko treenissä ei ole järkeä, kun ei kehitystä pääse tapahtumaan. Ja lepopäivänä voi tehä kaikkea muuta; käydä esim pitkillä kävelylenkeillä koiran kanssa ja oon myös ajatellu kokeilla uimista taas pitkästä aikaa. Itse en ainakaan osaa vaan makoilla sohvalla kokonaista päivää, vaan pitää saada jotain tekemistä ettei mene päivä hukkaan ;)

Lepopävien lisäksi pitäisi osata joskus höllätä kunnolla ja pitää pidempi tauko niin, että saa ajatukset kokonaan pois treenistä tekemällä ihan muita juttuja. Itse oon tässä asiassa huono, tai oikeastaan ihan surkea, kuten varmasti moni muukin. Vasta kun tulee kipeeksi, sitä tajuu ottaa iisimmin. Joskus flunssa tai muu tauti voi olla myös kehon tapa ilmoittaa, että nyt hei jarru pohjaan tai menee ylirasituksen puolelle. Aika kätevää oikeestaan, meillä on aika fiksu keho, mutta pitäishän sitä kuitenkin osata relata vähän aikasemmin. 

Nyt on siis mun sairaudet selätetty (melkein), pientä yskää pukkaa päälle vielä, mutta salitreenit on taas saatu käyntiin, ja onhan se taas vaan niin kivaa pienen tauon jälkeen. Haluis tehä kaiken samana päivänä ja viihtyis salilla vaikka monta tuntia. Olo on kun pikkulapsella lelukaupassa. Lepo on siis tehny myös psyykkisesti hyvää; motivaatio ja into kasvanut entisestään. 
Tänään salilla tuli tehtyä olkapäitä ja rintaa, ja leukoja piti myös tehdä viikon tauon jälkeen. Vähän kevyemmin koitin ottaa pitämällä pidempiä taukoja sarjojen välissä ja kokeilematta maksimeja vielä, että saa lihakset taas totuteltua treeniin, ettei tuu mitään kudosvaurioita tai muita ikäviä juttuja. Oikeen käden forkku tuntu silti edelleen vähän aralta, vaikka on saanut runsaasti lepoa.. Viikko ei näköjään riittäny. Täytyy miettiä mitä sen kanssa keksisi jos meinaa alkaa pidempäänkin reistailemaan. 

Ei siis pidä aliarvioda lepoa, se ei oo pelkästään laiskojen hommaa. Tärkeintä on löytää se oma balanssi levon ja treenin välillä ja oman kehon kuuntelu, sen jos vielä oppis joku päivä niin hyvä tulis. 

Huomenna mulla on lepopäivä treenistä, joka tarkoittaa pohjallisten tekemistä Iso Omenan uudessa Intersportissa. Tulkaa moikkaamaan jos ootte lähistöllä, saatte ilmaisen jalka-analyysin! 

Ensimmäinen aloittava aate

Koska mun päiväkirjaharrastus on jäänyt taakse jo liian monta vuotta sitten, päätin tässä kotona maatessani kipeenä herättää rakkaan harrastuksen uudestaan henkiin, joskin tällä kertaa sähköisessä muodossa. Eli näppäilen tänne mitä milloinkin mieleen juolahtaa oman elämän ajankohtasista aiheista. Ja blogin pitäminenhän on nykyään POP! joten virta vei mut mukanaan; haluun kans kokeilla ;)

Täältä voi siis ehkä löytää asioita treeniin, terveyteen, fysioterapiaan ja mahdollisesti voimisteluun liittyen ja varmasti muitakin juttuja, katsotaan mihin suuntaan tää tästä lähtee.
Eniten tää kuitenkin varmaan toimii oman kehityksen ja arjen organisoimisen apuna ja toivon mukaan auttaa hallitsemaan stressiä ja jäsentämään elämän eri osa-alueita ja niiden tärkeyttä mulle.

Pika esittely itsestäni: opiskelen kolmatta vuotta fysioterapiaa ja määrä olis valmistua siis jouluna 2013. Vapaa-aikanani treenailen niin paljon kun kroppa sitä vaatii; treeni on mulle arjen ilo, suru ja myös työkalu stressinhallintaan. Treeni sisältää tällä hetkellä oikeestaan pelkästään voimatreeniä, joskin yritän kerran viikossa saada jonkin aerobisen treenin mahdutettua mun kalenteriin, vaan koska tiedän miksi mun pitää tehdä niin. Olen ex-joukkuevoimistelija ja aloitin tänä syksynä kahden tyttöjen jv harrasteryhmän valmentamisen. Oon siitä tosi innoissani, on ollut meinaan haaveena jo siitä asti kun lopetin itse voimistelun -09. Muita töitäkin tulee tehtyä, esim pohjallisten tekemistä mm urheiluliikkeissä, eihän sitä opiskelija muuten pärjää (vai pärjääkö?). Kotona multa löytyy utelias vilkasluonteinen dogi ja sen voimistelijaisäntä, jotka tekee mun arjesta juhlaa.

Tervehdyttyäni aloitan varmasti kirjoittelemaan, kun saa syksyn ekat tentit pois tieltä ja treeninkin kunnolla taas käyntiin!