Uidaan yhdessä

Tänään sain vihdoin aikaseks lähteä uimaan pitkästä aikaa. Sain jopa mukaani mun aina vaan voimistelevan avomiehen. Syy mun yhtäkkiseen uimishaluun on mun oikutteleva oikea käsivarsi. Vähän aikaa tuntu jo, että se olisi paranemaan päin, mutta nyt viime päivinä kipu on tullut takas. Salillakaan ei ole pystynyt tekemään sitä mitä olis halunnu; maanantain käsipäivä kerkes loppua ennen ku kunnolla alkokaan, joten käispäivä muuttukin kokonaan cardio-treeniks. Ei siinä toisaalta mitään, harvoin tulee tehtyä kunnon cardiota salilla nykyään. 

Tiistaina piti sitten treenata jalat ja keskiviikosta tuli kokonaan lepopäivä. Eilen päätin kokeilla, josko käsi tuntuis jo paremmalta ja tein rinta- ja vatsatreenin. Pienesti käsi oireili, erityisesti penkkiä tehdessä, joten piti vetää vähän kevyemmillä painoilla. 

Ärsyttää ihan suunnattomasti tällaset pikkuvammat jossain minilihaksessa, jotka kivun takia estää treenaamisen. Kipu on tietty kehon tapa viestittää aivoille, ettei kaikki ole kunnossa ja toimintatapaa tulisi jotenkin muuttaa, joko jo syntyneen kudosvaurion takia tai jottei suurempia kudosvaurioita pääse syntymään. Tästä koitan aina muistuttaa itseäni, koska tulen tekemään sitä myös tuleville potilaille ja asiakkailleni. On hyvä, että itse toimii niin kuin kehottaa toisia tekemään :)

Välillä se vaan on vaikeeta, varsinkin kun vähän aikaa sitten on ollut flunssassa ja haluis treenata täysillä. Pitäis vaan antaa vammoille kunnolla aikaa, jottei ne pääse pitkittymään ja kroonistumaan. Mutta mielestäni oon jo oikealla tiellä, kävinhän tänäänki uimassa ja uiminenhan on tunnetusti yksi parhammista tuki- ja liikuntaelinten kuntouttamismuodoista! 

Tänään vihdoin päästään juhlistamaan kahestaan meijän kihlausta, josta tosiaan on jo melkein kuukaus. Ei ole oikein ollut tähän asti aikaa, mutta tänään avomies vie mut syömään johonkin kivaan paikkaan. 

 

Huomenna vuorossa mun vuoden viimeinen Footbalance-klinikka Mikonkadun Interissä. Toivon mukaan liikkeellä on paljon jaloistaan huolehtivaa porukkaa!