Levollisia aatoksia

Levon merkitys unohtuu usein itselläkin treenatessa. Sitä miettii, että kunhan nukkuu hyvät yöunet niin siinä saa keho tarpeeks lepoa. Valitettavasti se ei aina ihan riitä, vaikka kuinka välillä sitä toivoiskin. Lihas tarvitsee usein kovan treenin jälkeen ainakin 48 h palautumista, jotta lihassolujen mikrovauriot korjaantuu ja lihas kasvaa! Nimenomaan se lihaskasvu, joka tapahtuu levon aikana, motivoi mua pitämään myös pari lepopäivää viikossa. Voi tietty treenata peräkkäisinä päivinä, muttei samoja lihaksia, muuten koko treenissä ei ole järkeä, kun ei kehitystä pääse tapahtumaan. Ja lepopäivänä voi tehä kaikkea muuta; käydä esim pitkillä kävelylenkeillä koiran kanssa ja oon myös ajatellu kokeilla uimista taas pitkästä aikaa. Itse en ainakaan osaa vaan makoilla sohvalla kokonaista päivää, vaan pitää saada jotain tekemistä ettei mene päivä hukkaan ;)

Lepopävien lisäksi pitäisi osata joskus höllätä kunnolla ja pitää pidempi tauko niin, että saa ajatukset kokonaan pois treenistä tekemällä ihan muita juttuja. Itse oon tässä asiassa huono, tai oikeastaan ihan surkea, kuten varmasti moni muukin. Vasta kun tulee kipeeksi, sitä tajuu ottaa iisimmin. Joskus flunssa tai muu tauti voi olla myös kehon tapa ilmoittaa, että nyt hei jarru pohjaan tai menee ylirasituksen puolelle. Aika kätevää oikeestaan, meillä on aika fiksu keho, mutta pitäishän sitä kuitenkin osata relata vähän aikasemmin. 

Nyt on siis mun sairaudet selätetty (melkein), pientä yskää pukkaa päälle vielä, mutta salitreenit on taas saatu käyntiin, ja onhan se taas vaan niin kivaa pienen tauon jälkeen. Haluis tehä kaiken samana päivänä ja viihtyis salilla vaikka monta tuntia. Olo on kun pikkulapsella lelukaupassa. Lepo on siis tehny myös psyykkisesti hyvää; motivaatio ja into kasvanut entisestään. 
Tänään salilla tuli tehtyä olkapäitä ja rintaa, ja leukoja piti myös tehdä viikon tauon jälkeen. Vähän kevyemmin koitin ottaa pitämällä pidempiä taukoja sarjojen välissä ja kokeilematta maksimeja vielä, että saa lihakset taas totuteltua treeniin, ettei tuu mitään kudosvaurioita tai muita ikäviä juttuja. Oikeen käden forkku tuntu silti edelleen vähän aralta, vaikka on saanut runsaasti lepoa.. Viikko ei näköjään riittäny. Täytyy miettiä mitä sen kanssa keksisi jos meinaa alkaa pidempäänkin reistailemaan. 

Ei siis pidä aliarvioda lepoa, se ei oo pelkästään laiskojen hommaa. Tärkeintä on löytää se oma balanssi levon ja treenin välillä ja oman kehon kuuntelu, sen jos vielä oppis joku päivä niin hyvä tulis. 

Huomenna mulla on lepopäivä treenistä, joka tarkoittaa pohjallisten tekemistä Iso Omenan uudessa Intersportissa. Tulkaa moikkaamaan jos ootte lähistöllä, saatte ilmaisen jalka-analyysin!